Minä sitten vihaan tuota kysymystä, "Mikä minusta tulee ISONA" ... Ylioppilaslakin hankkiminen jäi yhden pisteen päähän, joten olisi etsittävä tulevaisuutta Ammattikorkeakoulusta. .. Mutta, mutta.. heh.. Mihinkähän linjalle sitä menisi?
Lukioon menin vain yhdestä syystä.. Saadakseni 3 vuotta lisäaikaa miettiä, mikä minusta tulisi isona.. Mutta ei, ei onnistunut ei.
Opinto-ohjaajanikin tokaisu voisi tiimistää kahteen sanaan: "Lol, emt." kun hän haastatteli minua. En minä nyt loppuelämääni haluaisi sossunrahoilla elää? Haluaisin antaa jotakin takasi, mitä tämä valtio on minulle antanut.. Taino, veronmaksajat?
Käytännön ammateista olisi toki hyötyä, sitä en kiellä.. Mutta on todella hankala kuvitella itseäni vääntämässä putkia taloon.. Rakentamassa taloa.. Sahata puita.. Fiksaila autoja.. Kokkaila.
Nuo ei vaan tunnu.. Oikealta?
Graafikon ammatti tuntuisi jotenki.. omalta. Piirtämistä olen toki harrastanu "aktiivisesti" vain yli puolitoista vuotta, joten.. Heh.. Tuntuisi siltä, että siihen ammattiin tarvittaisin hieman enemmän kokemusta.
Joten, alan olemaan aikalailla kusessa? Puoli vuotta (tai vuosi, riippuu kuinka pärjään..) olisi armeijaa vielä tulossa.. Sen jälkeen olisi lopullisten päätösten aika, mihin ja mitä alkaisin tehdä.
Minä todella tahtoisin olla se-jokin.. Saada ammatti.. Voi helvata, kuinka sana "ammatti" maistuukaan suussa makealta.
